Työkokeilijana Osaksi työhön - hankkeessa
Viime syksynä en vielä tiennyt mitä elämältä haluan,
kuka minä oikeastaan olen tai mitä vaihtoehtoja minulla on työllistymisen ja kouluttautumisen suhteen.
Olin henkisesti uupunut ja myös ärsyyntynyt siitä, kun koko ajan eri tahoilta painostettiin menemään johonkin kouluun tai etsimään työpaikkaa. Tiesin jo tässä vaiheessa etten tulisi koulunpenkille enään palaamaan; sen tien olen jo kahdesti kulkenut läpi peruskoulun ja lukion ja tiedän ettei se ole minua varten. Joten mitkä ovat minun vaihtoehtoni jos en halua enään opiskella? Mitä minä voin tehdä lukiopapereilla? Todistuksen saatuani ajattelin, että kaikki kärsimys ja paine olisivat vihdoinkin ohi ja voisin ilomielin pomppia työelämään. Mutta eihän se koskaan ole niin helppoa…
Ehdin olla yhdessä työkokeilussa ennen kuin koronavirus päätti pilata vuoteni ja tehdä työnhaustani entistä haastavampaa. Jouduin lopettamaan työkokeiluni kesken ja seuraavat kuukaudet menivät karanteenissa. Kun vihdoin onnistuin TE-toimiston kautta löytämään itselleni palkkatuetun työpaikan ei sekään jatkunut kuukautta pidempään. Vaivuin jonkinlaiseen “horrostilaan”, jonka aikana istuskelin päivät pitkät kotona tekemättä mitään, menemättä mihinkään enkä myöskään nähnyt minkäänlaista vaivaa työnhaun eteen. Joinain päivinä en edes puhunut kenellekään. Halusin vain olla ja kadottaa itseni videopelien maailmaan, koska silloin minun ei tarvinnut miettiä tilannettani ja huolehtia tulevaisuudestani.
Yksi sosiaalisessa mediassa ollut postaus kuitenkin muutti kaiken ja tarkkasilmäinen äitini, joka oli sen jostakin Facebookin uumenista bongannut, päätti (hellästi mutta sinnikkäästi) patistaa minua ottamaan yhteyttä siinä mainostetun Osaksi työhön -hankkeen hankevastaavaan.
En tiennyt yhtään mitä odottaa ja olin jopa hieman peloissani, koska ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleminen ei todellakaan ole yksi vahvuuksistani. Unohtelen sanoja, puhun hiljaisella äänellä ja joskus en osaa ilmaista itseäni ymmärrettävästi. Kaikki olivat kuitenkin todella ihania ja ystävällisiä heti ensimmäisestä päivästä lähtien ja epämukavuuden tunne häipyi nopeasti. Tunsin oloni melkeinpä välittömästi tervetulleeksi ja työyhteisön ennakkoluuloton ja rento ilmapiiri pistivät minut heti hyvälle tuulelle.
Työkokeilun alkuviikot kuluivat erilaisten persoonallisuustestien sekä ammatinvalintaan itsensä löytämiseen liittyvien tehtävien parissa. Harkitsin jopa eri koulutusmahdollisuuksia, vaikka olin ollut vahvasti sitä mieltä että minähän en enään koulunpenkille palaa. Se oli yllättävää. Tunsin itseni jopa motivoituneeksi ja halukkaaksi opiskelemaan, mutta loppujen lopuksi tulin jälleen siihen tulokseen ettei koulumaailma ole minua varten.
Tämän lisäksi pääsin työstämään muun muassa omaa CV:tä ja työpaikkahakemusta, jotka tulisivat varmasti auttamaan ja tukemaan työnhakuani tulevaisuudessa. Eihän siihen työkokemuksen alle paljon tekstiä kertynyt, mutta olin lopputuloksesta todella ylpeä! Tein myös oman unelmakartan Canva -sovelluksen avulla, joka roikkuu edelleen jääkaappini ovessa.
Työkokeilun parasta antia on ehdottomasti ollut ne ihmiset, jotka työskentelevät kanssani samoissa tiloissa. Koskaan ei ole ollut tylsää päivää ja kahvitauoilta on aina lähdetty hymyillen, ja joskus nauraenkin, takaisin työpisteelle.
Tunnen, että vahvuuteni on aina otettu huomioon minulle annettujen tehtävien yhteydessä ja olenkin sen kautta päässyt työstämään esimerkiksi yhdistyksen mainoksia ja auttamaan kyselyiden kopioimisessa Forms -ohjelmaan.
Olen kahdessa kuukaudessa oppinut itsestäni paljon uutta, saanut uusia ystäviä sekä selkoa työnhakuun liittyvissä asioissa (ja normaalin unirytmin! 😂), päässyt tekemään vahvuuksieni mukaisia työtehtäviä ja tutustumaan mukaviin uusiin ihmisiin. Työkokeilu ei ollut ollenkaan sitä mitä aluksi ajattelin; päinvastoin se on ollut mahtava kokemus ja se on auttanut minua monissa eri elämän osa-alueissa. Olen iloinen siitä että päätin ottaa yhteyttä hankkeeseen ja toivon että tämä kirjoitus auttaisi muitakin tekemään saman päätöksen. Jos olet samankaltaisessa tilanteessa kuin minä olin ennen hankkeeseen tuloa on se ehdottomasti juuri sinua varten!
Roosa, työkokeilija