• katjavalkeinen

Miten minun tieni johti vetämään Osaksi työhön -hanketta nro ½

Linkki hankkeen kotisivulle:

Osaksi työhön -hanke | YHVI


Minun vahvuutena on omakohtainen kokemus osatyökyvystä


Tein töitä 15 (viisitoista) kesäsestä asti ravintolamaailmassa.

Sain jo nuoruudessa ensikosketuksen tuki ja liikuntaelin ongelmiin. En kuitenkaan koskaan ajatellut niiden pahenevan niin paljon, että 33 (kolmekymmentäkolme) vuotiaana, joutuisin sen mieluisan ravintolamaailman oven sulkemaan terveydellisistä syistä.


Olin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, kun sain pitkän sairasloman ja ammatillisen kuntoutuspäätöksen työeläkeyhtiöstä.

Piti alkaa rakentamaan kokonaan uudelleen omaa työminää, vaikka alkuun ajatuksena oli, että jos kuitenkin kuntoudun ja pääsen takaisin työpaikkaani. Se ajatus kuitenkin mureni, kun en pystynyt juurikaan seisomaan pitkään paikallaan.


Mikä minusta tulee isona?

Mikä minusta tulee isona oli kysymys mikä pyöri päässä ja mikä oli mielestäni jo käsitelty teini ikäisenä. Siinä olikin vasta pulma, kun piti miettiä aikuisena uudelleen mikä minua kiinnostaa ja mihin enään terveyden puolesta pystyn. Tuntui hyvin epätoivoiselta kovien kipujen kanssa taistella ja periksiantamaton luonteeni puski ajatusta, että työelämään on päästävä takaisin. Tahtoni pyrki nopeaan ratkaisuun ja lähdin työeläkeyhtiön kautta työkokeiluun, joka oli kevyttä toimistotyötä ja työaika määriteltiin toiveeni mukaan alkuun vähäiseksi. Työkokeilun jouduin keskeyttämään, kun en työkokeilupäivän loputtua meinannut päästä autoon kipujen vuoksi.


Aikaa kului ja kävin jossakin kohtaa vielä toisessakin paikassa työkokeilussa, mutta sen jouduin keskeyttämään samoista syistä kuin aikaisemminkin. Epäonnistumisen tunne painoi vahvasti mieltä, mutta tajusin, että nyt on aika keskittyä vain itsensä kuntouttamiseen ja yrittää etsiä apua hermokipuihini. Ammatillinen kuntoutukseni päätettiin työeläkeyhtiön kanssa siinä kohtaa lopettaa kuntoni vuoksi.


Kun aika ja paikka on oikea

Sain apua pahimpiin hermokipuihin ja aloin kuntoutua sen verran mitä oli mahdollista. Minun piti käsitellä ja hyväksyttyä se, että tulen aina kärsimään kroonisesta kivusta. Tiesin myös, etten seisomatyöhön enkä kokoaikatyöhön enää kykene. Oli aika hakeutua uudellee


n ammatilliseen kuntoutukseen ja miettiä mahdollista uutta alaa. Minulle oli vahvasti noussut sairastumiseni aikana halu auttaa samassa tilanteessa olevia henkilöitä, kun itse olin. Työvalmentajan erikoisammattitutkinto nousi ajatuksissa esiin uudelleen ja uudelleen.


Oli kulunut reilusti yli 4 (neljä) vuotta sairaslomalla, kun eteeni tuli kaiken muuttanut järjestön työpaikkahakemus. Tiesin etten itse voi kyseistä paikkaa hakea, koska paikka oli suunnattu alle 30 (kolmekymmentä) vuotiaille rahoittajan määrittelemänä. Päätin silti soittaa ilmoituksen jättäneelle työnanatajalle ja kysyä työkokeilupaikkaa sekä toin jo puhelussa esille toiveeni mahdollista oppisopimuksesta.


Pääsin työkokeiluun. Työkokeilussa pääsin tutustumaan minulle uuteen yhdistys maailmaan ja pääsin näyttämään vahvuuksiani. Työkokeilujaksolta siirryin suoraan oppisopimukseen ja valmistuin kahden vuoden päästä työvalmentajaksi.


Kun aika työkokeilulle oli oikea ja löytyi mielekäs, joustava ja ymmärtäväinen työpaikka sekä ihana työyhteisö, pystyin palaamaan työelämään.




Minna Marttila

YHVI:n kesätervehdys -videon

löydät täältä.

 

Esteettömyysvideon löydät täältä.

Ajankohtaista